Kuukausi: marraskuu 2018

Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet

Selvityshenkilöiden raportti/STM
Tuija Oivo ja Raija Kerätär

Raportin yhteenveto

Vaikka työttömyys, mukaan luettuna pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt, on ikääntyneiden, osatyökykyisten ja ulkomaalaisten työnhakijoiden työllistyminen edelleen vaikeaa. Osatyökykyisten päättyneiden työttömyyksien keskimääräinen kesto oli vuonna 2017 46 viikkoa kun se kaikilla työnhakijoilla oli 27 viikkoa. Pitkäaikaistyöttömien osuus osatyökykyisistä oli vuonna 2017 47,3 % kun se vuonna 2011 oli 34,0 %. Osatyökykyisten määrän ja rakenteen muutos nostaa esiin uudenlaisen tilanteen palveluissa. Voimakkaammin tarvitaan terveydenhuollon sekä työkyvyn arvioinnin palveluja te-palveluiden rinnalle. Tarve monialaiselle ja moninäkökulmaiselle palvelujärjestelmälle on ilmeinen.

Pitkäaikaistyöttömät ovat hyvin heterogeeninen väestöryhmä elämänkulun historian, työttömyyden kehittymisen ja terveyden sekä työkyvyn näkökulmasta. Noin kolmasosa pitkäaikaistyöttömistä tulee vakaalta työuralta, yksi kolmasosa tulee työelämän ulkopuolelta ja kolmasosa tilanteesta, joissa ollaan vaihtelevasti työssä ja työttömänä. Työttömät ovat sairaampia kuin työssä käyvät, koska työttömiksi valikoituu sairaampi väestönosa ja työttömyys lisäksi heikentää edelleen terveyttä. Vaikka he ovat sairaampia, he käyttävät vähemmän terveydenhuollon palveluja kuin saman ikäiset työssä olevat. Suuri osa pitkäaikaistyöttömien heikentyneestä työkyvystä on tunnistamatonta.
Arvioimme, että tämän vuoden 81 000 pitkäaikaistyöttömästä noin 16 000 henkilön työkykyä voitaisi kohentaa hoidoilla, kuntoutuksella ja työmarkkinoiden joustoilla. Arviolta noin 27 000 työnhakijana olevaa pitkäaikaistyötöntä on todellisuudessa työkyvytön ja väärän etuuden piirissä.

Työttömyydestä näyttää kehittyneen suurella osalla välivaihe työkykyisyyden ja työkyvyttömyyden välille ja työttömyysetuuksista välivaihe ansioiden ja sairausperusteisten etuuksien välille. Yhtenä suurena taustatekijänä on, että työttömien sairauksien toteamisessa, hoidossa ja kuntoutuksessa sekä sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen prosesseissa on huomattavia puutteita. Suurimmat sairausryhmät välivaiheessa olevilla ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt (Huurinainen 2016, Laaksonen ym. 2017, Laaksonen ja Nyman 2018) ja erityisesti näiden sairauksien asianmukaisiin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen on panostettava.

Pitkäaikaistyöttömillä on usein samanaikaisesti monen eri palvelun tarvetta. Sosiaalityön, terveydenhuollon, Kelan, te-palveluiden sekä muiden asiakkaan tarvitsemien palveluiden yhteensovittamista edellyttävää vastuuta ei kuitenkaan ole kenelläkään eivätkä asiakkaat saa tarvitsemiaan työkyvyn arviointi- ja tukipalveluita. Palvelut toteutuvat sattumanvaraisina, osittaisina tai jäävät toteutumatta. Monialaisissa yhteispalvelupisteissä tehdään pitkäaikaistyöttömille työkyvyn kartoituksia, mutta rakenteet, toimintamallit ja osaaminen tämän vaiheen jälkeiseen monialaiseen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointiin puuttuvat.

Terveydenhuollon osuus on tunnistettu laajasti   riittämättömäksi ja lääkäreiden työkyvyn arvioinnin ja monialaisen verkostotyön osaamisessa on vakavia puutteita. Selvityksessämme tuli esille, että pitkäaikaistyöttömien sairauksia ei tutkita tai hoideta asianmukaisesti ja heille kirjoitetuissa lääkärinlausunnoissa on hyvin usein huomattavia puutteita. Viitteitä myös tämän väestöryhmän tarpeiden ohittamisesta, aliarvostuksesta ja väheksymisestä tuli esille. Kokonaisuutena näyttää siltä, että kunnissa ei ole riittävästi huolehdittu velvollisuudesta seurata tämän väestöryhmän terveyttä ja toimintakykyä ja kohdentaa palveluita riittävästi sille joukolle, jota ei välttämättä vastaanotoilla muutoin näy.

Suomen iso haaste on edelleen työllisyysasteen nostaminen. Se ei onnistu ellemme samanaikaisesti pysty saamaan työelämän ulkopuolella olevia työelämään sekä parantamaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edellytyksiä. Mikäli osatyökykyisten suhteellista asemaa työmarkkinoilla halutaan parantaa, tulee palveluja määrätietoisesti ja systemaattisesti suunnata sekä uudelleen muotoilla tälle kohderyhmälle. Työmarkkinoilla tarvitaan tukitoimia hyvin erilaisille henkilöille ja erilaisten työrajoitteiden takia. Osa on täysin työkykyisiä tukitoimien avulla, osa on kykenevä tekemään vain räätälöidysti osan työtehtävistä. Sekä avointen että siirtymätyömarkkinoiden mahdollisuuksien kehittäminen on tarpeen osatyökykyisten työelämäosallisuuden näkökulmasta.

Työn tekemisen tavat muuttuvat ja monimuotoistuvat ja antavat uusia mahdollisuuksia työllistää itsensä. Entistä useammalle on tarjolla työtä aiemman kokopäiväisen palkkatyön sijasta joko osa-aikaisesti palkkatyössä tai ostopalveluna esimerkiksi oman yrityksen kautta. Työ voi koostua monista lyhytaikaisista työtilaisuuksista, joita tehdään käyttämällä palveluntarjoajien digitaalisia työnvälitysalustoja ja laskutuspalveluita. Alustatalouden mahdollisuudet tulisikin hyödyntää täysimääräisesti myös osatyökykyisten kannalta.

Yhteiskunnalliset yritykset ovat Euroopan komission arvion mukaan yksi merkittävä keino osatyökykyisten työllistymiseen. Kiertotalouden nousu ja kuluttajatietoisuuden lisääntyminen luovat mahdollisuuksia yhteiskunnallisten yritysten kasvulle. Suomesta puuttuu kokonainaisvaltainen näkemys yhteiskunnallisten yritysten kehittämisestä. Ratkaisuja voitaisiin hakea esimerkiksi järjestötoimijoiden liiketoiminnallisen osaamisen systemaattisesta kehittämisestä sekä verkostojen rakentamisesta järjestöjen ja yritysten kesken. Sosiaalisesti vastuullisten julkisten hankintojen potentiaalia osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseksi ei ole kyetty hyödyntämään läheskään täysimääräisesti. Systemaattiset ja perusteelliset kustannus-hyöty-analyysit sosiaalisista investoinneista osatyökykyisten työllistämiseksi puuttuvat.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin pirstaleinen eikä se kannusta työllistymiseen eikä osallisuuteen. Syyperusteinen järjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla tue ihmisiä erilaisissa siirtymävaiheissa. Työttömyysturvaa maksetaan vuosittain noin 5,5 miljardia euroa. Työvoima- ja yrityspalveluihin on valtion vuoden 2018 talousarviossa varattu 598 miljoonaa euroa. Tähän nähden aktiivimenojen osuus on melko vaatimaton. Osatyökykyisten etuudet ja palvelut tulevat usealta taholta ilman kokonaisnäkemystä ja sen seurauksena riski väliinputoamiseen sekä etuuksien että palvelujen suhteen on suuri. Aktiivimallin myötä heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tilanteet ovat nousseet päivänvaloon. Erityisiä haasteita aktiivisuusehdon täyttämisessä on henkilöillä, joilla on rajoittunut työkyky ja/tai työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ei ole tunnistettu.

Koko julkaisu luettavissa tämän linkin takaa
https://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3997-4