Palvelut monialaisessa maakunnassa -seminaari 15.1.2019 Säätytalolla Helsingissä

Ohjelma

8:15 – 9:00           Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9:00 – 9:30           Avauspuheenvuoro Työministeri Jari Lindström

9:30 – 10:40         Monialainen maakunta ja työvoimapalveluiden järjestäminen, miten käy pitkäaikaistyöttömien.

Tutkija Robert Arnkil

10:45 – 11:15       Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä

Tutkija Peppi Saikku, THL

11:30 – 12:30       Lounas (maksuton)

12:30 – 13:00       Työttömien sosiaali- ja terveyspalvelut monialaisessa maakunnassa

Sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen, STM

13:00 – 13:30       Viestejä TYP-toiminnan vaikuttavuustutkimuksesta

Tutkija/arvioitsija Sari Pitkänen, Kuntoutussäätiö

13:30 – 14:00       Maailma muuttuu – monialainen palvelutarve pysyy

Palvelupäällikkö Ulla Hautamäki, Vantaan kaupunki

14:00 – 14:30        Iltapäiväkahvi

14:30 – 15:00        Kuntien rooli työllisyyden edistämisessä

Kehittämispäällikkö Erja Lindberg, Kuntaliitto

15:00 – 15:30        Moniammatillinen palvelu

Ryhmäpäällikkö Pilvi Vanne, Kansaneläkelaitos

15:30 – 16:00        Hallitusneuvos Tiina Korhonen, TEM

16:00                      Kiitos ja hyvää kotimatkaa

Tilaisuuden juontaa Tero Kekki

 

Tilaisuutta voi seurata suorana osoitteesta: http://www.mediaserver.fi/live/ely

Puheenvuorojen diat päivitetään sivustolle, tilaisuuden jälkeen.

Ennakkomateriaali: Monialainen palvelu maakunnassa

ASIAKKAAN ÄÄNI

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hankkeet FEMMA – välityömarkkinoiden vaikuttavuuden kehittäminen Varsinais-Suomessa (FEMMA) ja Työkykykoordinaattoripilotoinnit osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi (TKK) toteuttivat yhteistyössä Varsinais-Suomen TE-toimiston kanssa Asiakkaan ääni –kyselyn touko-, kesä- ja lokakuussa 2018. Kyselyn tavoitteena oli saada esille Varsinais-Suomen TE-toimiston työnhakija-asiakkaiden kokemuksia ja näkemyksiä tarjotuista palveluista ja palvelujen kehittämistarpeista sekä saada uusia ideoita palvelutarjonnan suunnitteluun ja toteutukseen.

 

Asiakkaan ääni –kyselyn kysymyksiä valmisteltiin FEMMA-hankkeessa muokaten ja täydentäen työryhmältä saaduilla kommenteilla. Vastaajan taustatietojen ja laadittujen valintakysymysten lisäksi haluttiin esittää kysymyksiä, joihin voi vastata vapaamuotoisesti ilman, että vastaajalla olisi valmiita vastausehdotuksia. Kysely päädyttiin toteuttamaan sähköisenä Webropol-kyselynä.

 

Kaikilla Varsinais-Suomen alueen työnhakija-asiakkailla oli mahdollisuus vastata kyselyyn TE-palveluiden paikallisilla nettisivuilla olleen linkin kautta. Lisäksi vastauslinkki lähetettiin käynnissä olleiden työnhaku- ja uravalmennusryhmien vetäjille, jotka puolestaan jakoivat linkkiä ryhmiin osallistuneille. FEMMAn henkilöstö jalkautui joihinkin ryhmiin kertomaan kyselystä ja näin aktivoimaan osallistujia vastaamaan kyselyyn. TKK-projektin edustaja haastatteli henkilökohtaisesti joitakin omaan kohderyhmäänsä kuuluvia työnhakija-asiakkaita ja tallensi vastaukset sähköiseen järjestelmään. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 541.

 

Vaikka kyselyllä tavoiteltiin erityisesti sitä, minkälaisia uusia tai uudella tavalla järjestettyjä palveluita työnhakija-asiakkaat toivoisivat, aivan uusia ideoita palvelujen järjestämiseen tai sisältöihin saatiin varsin vähän. Uusia palveluja tai palvelutapoja esitettiin lähinnä yksittäisinä toiveina, kuten esimerkiksi sähköinen ajanvarausjärjestelmä tai videoneuvottelujärjestelmä virkailijan kanssa. Odotetusti vastauksista ilmeni mm. tarvetta terveydentilan selvityksiin, yllättävää sen sijaan oli velkaneuvonnan tarpeen ilmaisseiden suuri määrä. Eniten vastauksissa korostuivat kuitenkin henkilökohtaisen asioinnin ja urasuunnittelun tarve sekä neuvonta työpaikkojen/piilotyöpaikkojen haussa. Työnhaun tukemisen tarve kiteytyy yhteen englanninkielellä annettuun vastaukseen:

 

“I am really looking for an office job and please help me to get one.”

Koko raportin voit lukea täältä:

Asiakkaan aani RAPORTTI_ (003)

 

Monialaisen -TYP- yhteispalvelun vaikuttavuus

Raportin yhteenveto

Kuntoutussäätiö toteutti vuosina 2017-2018 työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) vaikuttavuustutkimuksen, jossa selvitettiin TYP-toiminnan asiakasprosessien toimivuutta sekä TYP-toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.

Hyviä asiakaskokemuksia ja -tuloksia, mutta enemmän asiakkaiden osallistamista

TYPien palveluketjujen lähtökohtana on niiden saumattomuus, oikea-aikaisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä palvelujen yhteensovittaminen asiakaslähtöisesti. Arviointia varten näkemyksensä esittäneet asiakkaat kokivat olevansa TYP-toiminnassa heille parhaiten sopivassa palvelussa. Asiakkaat pitivät hyvänä sitä, että heidän tilannettaan oli kartoitettu henkilökohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä ratkaisukeskeisesti. Asiakkaat pitivät hyvänä erityisesti TYPin työntekijöiden välistä yhteistyötä ja mahdollisuutta saada tukea yhdestä paikasta. Asiakkaat olivat saaneet tietoa ja ohjausta omien työntekijöiden kautta nopeasti ja konkreettisesti. TYP-toiminnasta oli saatu hyötyä siten, että asiakkaat olivat saaneet tarvitsemiaan palveluita TYPIn kautta ja ohjautuneet tarvittaviin muihin palveluihin TYPin kautta. Keskimääräistä tyytymättömämpiä TYP-palveluun olivat yli kolme vuotta asiakkaana olleet ja ikääntyneemmät asiakkaat, joiden tilanne ei ollut edennyt osallistumisesta huolimatta. Asiakkaat ovat kokeneet itselleen hyödyllisimmiksi palveluiksi kuntouttavan työtoiminnan, työntekijöiden tapaamiset ja perusterveydenhuollon palvelut, täydentävät sosiaalitoimen palvelut ja KELAn palvelut. Harvemmin käytettyjä palveluita, kuten mielenterveyspalveluita, päihdepalveluita ja eläkeselvittelyt sekä työhönvalmennus ja työvoimakoulutus, koettiin hieman harvemmin hyödyllisiksi.

Merkittävä TYP-toiminnan merkittäväksi kokemiseen tekijä on se, että asiakkaat ovat hyötyneet TYP-toiminnasta. Asiakkaat olivat hyötyneet TYP-toiminnasta etenkin siten, että heidän tyytyväisyytensä elämään oli kohentunut, omat tulevaisuuden suunnitelmansa olivat selkiytyneet, tavoitteet täsmentyneet ja tieto siitä, mitä he voivat tehdä jatkossa tavoitteiden saavuttamiseksi, oli lisääntynyt. Rekisteriaineiston perusteella TYP-palvelu on päättynyt siihen, että asiakas oli aloittanut tutkintoon tähtäävät opinnot, työllistynyt avoimille työmarkkinoille vähintään kuudeksi kuukaudeksi, tarve monialaiselle yhteispalvelulle oli päättynyt, asiakasta ei ole tavoitettu tai asiakas oli siirtynyt eläkkeelle. Nopea TYP-palvelusta poistuminen on yhteydessä siihen, ettei henkilöllä ei ollut osatyökykyisyysmerkintää, hän on ollut alle viisi vuotta työttömänä ja tullut TYPiin TE-toimiston kautta. TYP-toiminnan tavoitteena on edistää asiakkaiden työllistymistä ja asiakkaista noin viidennes oli työllistynyt avoimille työmarkkinoille. Yleisimmin ovat työllistyneet miehet, ruotsinkieliset, alle 35-vuotiaat, ei-osatyökykyiset ja lyhyemmän aikaa työttömänä olleet. Työllistymistä edistää osallistuminen työhönvalmennukseen, työvoimakoulutukseen, työllistymistä edistäviin TE-hallinnon palveluihin ja kartoitusjaksolle.

TYP-toiminnassa on saatu tuloksia etenkin asiakkaiden työllistymisedellytyksen parantumisessa. Myös jatkossa tulisi varmistaa, että monialaista tukea tarvitseville asiakkaille on jonkinlainen palvelumalli, jossa on keskeistä eri tahojen velvoittaminen systemaattiseen ja sopimukselliseen yhteistyöhön. On suositeltavaa lisätä asiakaslähtöistä palveluiden kehittämistä mm. kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisen, palvelumuotoilun ja asiakkaiden kokemukset huomioivan seurannan ja arvioinnin avulla. Jatkossa kansalaisten ja asiakkaiden osallisuus tulisi huomioida entistä vahvemmin toiminnan suunnittelun ja rakenteiden eikä vain palveluiden käytön tasolla.

Palveluita ja yhteistyötä parantamalla entistä parempia tuloksia

Suomalaiselle TYP-toiminnalle on kansainväliseen verrattuna erityistä, että se on toteutettu ilman laajoja organisaatiomuutoksia sekä eri sektoreiden ja palveluiden asemaan puuttumista. TYP-toiminta on Euroopan tasolla vertaillen harvinainen ratkaisu, jonka lähtökohtana on sekä kumppanuus että palveluiden tarjoaminen. Suomen mallin vahvuutena on myös yhden luukun periaatteen mukainen toiminta, jossa ei keskitytä yksinomaan asiakkaan työllistymisedellytysten lisäämiseen, vaan hänen tilannettaan tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Myös TYPPI-järjestelmä on kansainvälisesti vertaille tärkeä osa palvelua ja sen kehittämiseen tulisi panostaa myös jatkossa.

Maiden välisessä vertailussa on tunnistettu tuloksiin vaikuttaneiksi tekijöiksi henkilöstöresursoinnin takaaminen sekä tiedonjaon parantuminen eri sektoreiden välillä. Vaikuttavuusarviointi toi esille, kuinka TYPien tuloksellisuutta on heikentänyt aiempia TYPin kehitysvaiheita heikompi panostus toiminnan toimeenpanon tukemiseen sekä asiakasmääriin liian vähäiset resursseihin ja sen myötä tiedon välittymiseen liittyvät syyt. Asiakkaat eivät saa riittävästi tarvitsemiaan palveluita. Haasteena pidetään kartoitusjaksolla annettavien palveluiden saatavuutta sekä yleisemmin TYPin asiakkaille soveltuvien palveluiden riittävyyttä. Tarvetta on etenkin terveydenhuollon ja kuntoutuksen palveluihin ohjautumiseksi, työ- ja toimintakyvyn kartoittamiseen sekä tarvittavien kuntoutus-, päihde- ja mielenterveyspalveluiden pääsemiseen. TYPin palvelut ovat sekä asiakkaiden, henkilöstön ja johtajien mukaan tarkoituksenmukaisia ja asiakaslähtöisiä, mutta oikea-aikaisuutta ja saumattomuutta on vaikea toteuttaa käytännössä verkostomaisessa, mutta heikosti koordinoidussa toimintamallissa.

Suomalaisen TYP-toiminnan kehittämiseen pätevät eurooppalaisessa työllisyydenhoidon monialaisia palveluita koskevassa tutkimuksessa suositellut asiat. Näitä ovat asiakasohjauksen kehittäminen profilointi- ja lähetekäytäntöjen avulla, jotta palveluun ohjautuisivat siitä parhaiten hyötyvät asiakkaat. Palveluiden käyttöä voidaan edistää työvoimapoliittisten ja kuntouttavien palveluiden kehittämisellä sekä lisäämällä monialaisia palveluita tuottavien organisaatioiden välistä ja sisäistä yhteistyötä. Tarvetta on myös henkilöstön osaamisen lisäämiselle. Palveluihin TYP-verkostot ovat erilaisia, ja lakisääteistämisen jälkeen paikallisten tarpeiden huomiointi ja kuntien rooli on vahvistunut. Myös TYP-johtamisessa on tapahtunut myönteisiä muutoksia. Toisaalta paikallisella tasolla tarvitaan monialaisessa työllisyyttä edistävässä palvelussa johtavassa asemassa oleville direktiovaltaista mahdollisuutta vaikuttaa resurssien riittävyyteen ja toiminnan valvontaan. TYP-verkostoissa ja niiden sopimuksissa tulisi myös olla aidosti yhteiset tavoitteet ja yhtenäiset linjaukset sekä joustava malli, jolla varmistettaisiin tarvittaessa lisäresurssit monialaiseen työhön. Lisäksi kansainvälisten kokemusten perusteella myös jatkossa tarvitaan monialaista yhteistyötä tarvitsevien asiakkaiden palveluita ja niissä yhtenäistä valtion tai keskushallinnon kautta tulevaa ohjausta ja seurantaa.

Suomalainen TYP-toiminta on osoittautunut toimivaksi ja sen tuloksellisuutta voidaan parantaa panostamalla edelleen niihin tekijöihin, jotka ovat sen vahvuuksia: riittävästi resursoituihin ja koordinoituihin henkilökohtaiseen ratkaisukeskeiseen palveluun, hyvin toimivaan monialaiseen yhteistyöhön ja tiedon kulku sekä palveluketjuajatteluun.

Tilannekuvaa sosiaali – ja terveysalasta yritysten näkökulmasta

Kuten tunnettua sote-toimiala on valtavien murrosten keskellä. Kansallisen sote-uudistuksen lisäksi alalla vaikuttavat samanaikaisesti monet muut muutostrendit. Sote-uudistuksen tavoitteena on muiden muassa parantaa hoidon saatavuutta ja kaventaa hyvinvointi ja terveyseroja. Nykyisellään palvelujen saatavuus erityisesti perusterveyden- ja sosiaalihuollon tasolla on koettu Suomen haasteeksi. Myös väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet ja alueellisia eroja ilmenee (Hallituksen esitys 8.3.2018).

Tätä kirjoitettaessa sote-uudistuksen keskeiset lakipaketit ovat parhaillaan perustuslakivaliokunnan käsiteltävinä. Tulevat kuukaudet näyttävätkin sote-uudistuksen suunnan ja kohtalon. Kaavaillun valinnanvapauden myötä yritykset tulevat vahvemmaksi osaksi julkista sote-palvelujärjestelmää; tosin sosiaalipalveluissa yksityinen sektori on jo nykyisellään varsin merkittävä palvelujen tuottaja. Valinnanvapaus myös nostaa asiakkuuden toisella tavalla toiminnan keskiöön, sillä asiakkaan valitessa palveluntuottajansa, valinnassa painottunevat osin toisenlaiset tekijät kuin mitkä ovat olleet painopisteenä esimerkiksi julkisissa hankinnoissa ja kilpailutuksissa. Alan palveluntuottajien näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että koko toiminnan johtotähtenä tulee olla vahva asiakasymmärrys.

Valinnanvapaus kuitenkin edellyttää sitä, että sote-palvelujen markkinat todella toimivat. Tällöin markkinoilla toimii erikokoisia ja erilaisia palvelujen tuottajia. Uusi toimintaympäristö siten merkitsee sitä, että markkinoiden toimivuus ja sote-palvelujärjestelmä tietyllä tavalla risteävät. Näin ollen myöskään sote-palvelujärjestelmää ei voida kehittää parhaalla mahdollisella tavalla ilman palvelujentuottajien – siis myös erikokoisten yritysten − aktiivista osallistamista järjestelmän kehittämiseen. Tällöin on kuitenkin tunnettava ja tunnistettava, millainen on alan yrityskenttä. Sote-alan yrityksiä oli vuonna 2017 noin 18 400 (Tilastokeskus, vuoden 2017 vahvistetut tiedot), joista valtaosa, noin 95 prosenttia, on alle kymmenen henkeä työllistäviä mikroyrityksiä. Suuria yrityksiä on lukumääräisesti vähän, 43, mutta niiden liikevaihto on reilusti suurempi kuin mikroyritysten yhteenlaskettu liikevaihto (Tilastokeskus, vuoden 2017 vahvistetut tiedot). Tärkeää on, että myös alan pienet toimijat pysyvät järjestelmässä mukana, sillä se on merkityksellistä juuri valinnanvapauden ja markkinoiden toimivuuden näkökulmasta.

Tulevaisuuden sote-palvelujen alan yritys voi myös näyttäytyä kuluttajan suuntaan teknologiapohjaisena yrityksenä, joka orkesteroi asiakkaan palvelut toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin ollen se, millainen lopulta on sote-alan yritys, on myös murroksessa.

Sote-uudistuksen ja muiden alaan vaikuttavien globaalien muutostrendien myötä kaikkien toimijoiden – niin julkisen, kolmannen kuin yksityisenkin sektorin − toimintaympäristö sekä roolit osin muuttuvat. Tämä edellyttää uudenlaisten osaamisten ja valmiuksien haltuunottoa sekä roolien löytämistä. Se edellyttää tiivistä keskinäistä vuorovaikutusta ja kaikkien osapuolten kuulluksi tulemista. Keskeisintä tässä hetkessä olisikin pohtia niitä foorumeja ja mekanismeja, joilla voidaan lisätä eri sektoritahojen ja toimijoiden keskinäistä yhteistyötä, yhteiskehittämistä ja osaamisen jakamista.

Työhönvalmennus – työllistymisen tukena

TE-hallinnon tarjoaman työhönvalmennuksen tavoitteena on edistää henkilöasiakkaan työllistymistä ja tukea työssä pysymistä. Työhönvalmennus on valmennuspalvelu, jossa valmentaja tukee henkilökohtaisesti asiakasta sopivan työpaikan etsimisessä sekä työskentelyn vakiinnuttamiseen liittyvissä asioissa. Työpaikan löytyessä työhönvalmentaja voi antaa asiakkaalle tarvittaessa myös valmennusta työtehtävien omaksumisessa ja työssä alkuun pääsemisessä. Lain mukaan asiakas voi saada työhönvalmennusta 50 tuntia vuodessa.

Yläfemma -hankkeen rahoittamana tuotettiin TE-hallinnon työhönvalmennuksien kokonaisuudesta palvelumuotoilu. Työssä mukana olivat Sitowise Oy palveluntuottajana ja työhönvalmentajia eri puolin Suomea sekä Uudenmaan TE-toimiston asiantuntijoita. Lisäksi Varsinais-Suomesta FEMMA-hanke avusti koko prosessin ajan.

Palvelumuotoilun keskeisenä tavoitteena oli palvelun käyttäjälähtöinen suunnittelu siten, että palvelu vastaa sekä käyttäjien tarpeita että palvelun tarjoajan toiminnallisia tavoitteita. Palvelumuotoilua hyödynnettiin työhönvalmennuksen tavoitteiden ja asiakaskohtaisten tarpeiden kirkastamisessa. Palvelumuotoilun avulla laadittiin seitsemän asiakasprofiilia, joiden kautta asiakkaiden erilaisia tarpeita, haluja ja pelkoja työhönvalmennukselle kuvattiin.

Työhönvalmennusta Sitä voidaan hyödyntää täydentävänä palveluina muiden palveluiden rinnalla, mikäli asiakkaan palvelutarve tai työnhakuprosessi niin vaativat. Työhönvalmennuksella voidaan antaa henkilökohtaisempaa palvelua silloin, kuin ryhmämuotoinen valmennus ei asiakkaan kohdalla toimi. Lisäksi työhönvalmennusta voidaan käyttää palkkatukityön rinnalla. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat työnhakijat hyötyvät selkeästi näiden kahden tuen yhdistämisestä. Jotta palkkatukijaksosta saadaan asiakkaalle mahdollisimman suuri hyöty, työhönvalmentajan rinnalla kulkeminen on tärkeää.

TE-toimiston työhönvalmennuksen tavoitteena on valmentaa työnhakijaa työpaikan tai työpaikalla suoritettavan koulutuspaikan löytämisessä, työsuhteen solmimisessa ja työsuhteen vakiinnuttamisessa.

Työhönvalmennus

Menestyksekäs työhönvalmennus edellyttää palveluntuottajilta laajaa osaamista ja monipuolista keinovalikoimaa, joilla he pystyvät tukemaan asiakkaan työllistymistä ja työssä pysymistä. Työhönvalmennusta tarjoavien palveluntuottajien pitää pystyä vastaamaan kaikkiin osaamistarpeisiin. Yhden työhönvalmentajan ei kuitenkaan tarvitse täyttää kaikkia osaamisvaatimuksia itse, jos hänellä on tukenaan laajempi yhteistyöverkosto, josta riittävä osaaminen on hankittavissa asiakkaalle.

Työhönvalmennuksen kehittämisessä onnistutaan, kun jo hankintavaiheessa otetaan huomioon osaamis- ja laatuvaatimukset. Näitä ovat 1) työhönvalmentajien kokemuksen ja osaamisen arvioiminen, 2) työhönvalmennuspalvelun laadun ja monipuolisuuden arvioiminen sekä 3) työhönvalmennuspalvelun palveluntarjoajien tulosten mittaaminen. Vaikuttavuuden ja palvelutuo­tannon tehokkuuden parantamiseksi työhönvalmennuspalvelulle tulee määrittää selkeät yhtenäiset tavoitteet, seurattavat mittarit sekä toimintamalli mittareiden seuraamiseksi. Tarvitaan siis nykyistä systemaattisempaa tilastointia sekä työhönvalmennuksen raportointikäytäntöjä.

Työhönvalmennuspalvelulla ei voida muuttaa yleistä työmarkkinatilannetta tai poistaa merkittäviä työllistymisesteitä. Jotta käytössä olevat resurssit pystytään kohdentamaan niihin, jotka hyötyvät palvelusta eniten, asiakkaan työllistymisen motiivit tulee pystyä kartoittamaan paremmin jo työhönvalmennukseen ohjatessa. Asiakasohjaukseen tarvitaan parempaa koulutusta ja markkinointimateriaalia palvelusta.

TE-hallinnon tarjoama työhönvalmennus on erinomainen tuki työnhaun tukemiseen.

 

Lähde: Työhönvalmennuspalvelun palvelumuotoilun loppuraportti

Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet

Selvityshenkilöiden raportti/STM
Tuija Oivo ja Raija Kerätär

Raportin yhteenveto

Vaikka työttömyys, mukaan luettuna pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt, on ikääntyneiden, osatyökykyisten ja ulkomaalaisten työnhakijoiden työllistyminen edelleen vaikeaa. Osatyökykyisten päättyneiden työttömyyksien keskimääräinen kesto oli vuonna 2017 46 viikkoa kun se kaikilla työnhakijoilla oli 27 viikkoa. Pitkäaikaistyöttömien osuus osatyökykyisistä oli vuonna 2017 47,3 % kun se vuonna 2011 oli 34,0 %. Osatyökykyisten määrän ja rakenteen muutos nostaa esiin uudenlaisen tilanteen palveluissa. Voimakkaammin tarvitaan terveydenhuollon sekä työkyvyn arvioinnin palveluja te-palveluiden rinnalle. Tarve monialaiselle ja moninäkökulmaiselle palvelujärjestelmälle on ilmeinen.

Pitkäaikaistyöttömät ovat hyvin heterogeeninen väestöryhmä elämänkulun historian, työttömyyden kehittymisen ja terveyden sekä työkyvyn näkökulmasta. Noin kolmasosa pitkäaikaistyöttömistä tulee vakaalta työuralta, yksi kolmasosa tulee työelämän ulkopuolelta ja kolmasosa tilanteesta, joissa ollaan vaihtelevasti työssä ja työttömänä. Työttömät ovat sairaampia kuin työssä käyvät, koska työttömiksi valikoituu sairaampi väestönosa ja työttömyys lisäksi heikentää edelleen terveyttä. Vaikka he ovat sairaampia, he käyttävät vähemmän terveydenhuollon palveluja kuin saman ikäiset työssä olevat. Suuri osa pitkäaikaistyöttömien heikentyneestä työkyvystä on tunnistamatonta.
Arvioimme, että tämän vuoden 81 000 pitkäaikaistyöttömästä noin 16 000 henkilön työkykyä voitaisi kohentaa hoidoilla, kuntoutuksella ja työmarkkinoiden joustoilla. Arviolta noin 27 000 työnhakijana olevaa pitkäaikaistyötöntä on todellisuudessa työkyvytön ja väärän etuuden piirissä.

Työttömyydestä näyttää kehittyneen suurella osalla välivaihe työkykyisyyden ja työkyvyttömyyden välille ja työttömyysetuuksista välivaihe ansioiden ja sairausperusteisten etuuksien välille. Yhtenä suurena taustatekijänä on, että työttömien sairauksien toteamisessa, hoidossa ja kuntoutuksessa sekä sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen prosesseissa on huomattavia puutteita. Suurimmat sairausryhmät välivaiheessa olevilla ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt (Huurinainen 2016, Laaksonen ym. 2017, Laaksonen ja Nyman 2018) ja erityisesti näiden sairauksien asianmukaisiin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen on panostettava.

Pitkäaikaistyöttömillä on usein samanaikaisesti monen eri palvelun tarvetta. Sosiaalityön, terveydenhuollon, Kelan, te-palveluiden sekä muiden asiakkaan tarvitsemien palveluiden yhteensovittamista edellyttävää vastuuta ei kuitenkaan ole kenelläkään eivätkä asiakkaat saa tarvitsemiaan työkyvyn arviointi- ja tukipalveluita. Palvelut toteutuvat sattumanvaraisina, osittaisina tai jäävät toteutumatta. Monialaisissa yhteispalvelupisteissä tehdään pitkäaikaistyöttömille työkyvyn kartoituksia, mutta rakenteet, toimintamallit ja osaaminen tämän vaiheen jälkeiseen monialaiseen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointiin puuttuvat.

Terveydenhuollon osuus on tunnistettu laajasti   riittämättömäksi ja lääkäreiden työkyvyn arvioinnin ja monialaisen verkostotyön osaamisessa on vakavia puutteita. Selvityksessämme tuli esille, että pitkäaikaistyöttömien sairauksia ei tutkita tai hoideta asianmukaisesti ja heille kirjoitetuissa lääkärinlausunnoissa on hyvin usein huomattavia puutteita. Viitteitä myös tämän väestöryhmän tarpeiden ohittamisesta, aliarvostuksesta ja väheksymisestä tuli esille. Kokonaisuutena näyttää siltä, että kunnissa ei ole riittävästi huolehdittu velvollisuudesta seurata tämän väestöryhmän terveyttä ja toimintakykyä ja kohdentaa palveluita riittävästi sille joukolle, jota ei välttämättä vastaanotoilla muutoin näy.

Suomen iso haaste on edelleen työllisyysasteen nostaminen. Se ei onnistu ellemme samanaikaisesti pysty saamaan työelämän ulkopuolella olevia työelämään sekä parantamaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edellytyksiä. Mikäli osatyökykyisten suhteellista asemaa työmarkkinoilla halutaan parantaa, tulee palveluja määrätietoisesti ja systemaattisesti suunnata sekä uudelleen muotoilla tälle kohderyhmälle. Työmarkkinoilla tarvitaan tukitoimia hyvin erilaisille henkilöille ja erilaisten työrajoitteiden takia. Osa on täysin työkykyisiä tukitoimien avulla, osa on kykenevä tekemään vain räätälöidysti osan työtehtävistä. Sekä avointen että siirtymätyömarkkinoiden mahdollisuuksien kehittäminen on tarpeen osatyökykyisten työelämäosallisuuden näkökulmasta.

Työn tekemisen tavat muuttuvat ja monimuotoistuvat ja antavat uusia mahdollisuuksia työllistää itsensä. Entistä useammalle on tarjolla työtä aiemman kokopäiväisen palkkatyön sijasta joko osa-aikaisesti palkkatyössä tai ostopalveluna esimerkiksi oman yrityksen kautta. Työ voi koostua monista lyhytaikaisista työtilaisuuksista, joita tehdään käyttämällä palveluntarjoajien digitaalisia työnvälitysalustoja ja laskutuspalveluita. Alustatalouden mahdollisuudet tulisikin hyödyntää täysimääräisesti myös osatyökykyisten kannalta.

Yhteiskunnalliset yritykset ovat Euroopan komission arvion mukaan yksi merkittävä keino osatyökykyisten työllistymiseen. Kiertotalouden nousu ja kuluttajatietoisuuden lisääntyminen luovat mahdollisuuksia yhteiskunnallisten yritysten kasvulle. Suomesta puuttuu kokonainaisvaltainen näkemys yhteiskunnallisten yritysten kehittämisestä. Ratkaisuja voitaisiin hakea esimerkiksi järjestötoimijoiden liiketoiminnallisen osaamisen systemaattisesta kehittämisestä sekä verkostojen rakentamisesta järjestöjen ja yritysten kesken. Sosiaalisesti vastuullisten julkisten hankintojen potentiaalia osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseksi ei ole kyetty hyödyntämään läheskään täysimääräisesti. Systemaattiset ja perusteelliset kustannus-hyöty-analyysit sosiaalisista investoinneista osatyökykyisten työllistämiseksi puuttuvat.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin pirstaleinen eikä se kannusta työllistymiseen eikä osallisuuteen. Syyperusteinen järjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla tue ihmisiä erilaisissa siirtymävaiheissa. Työttömyysturvaa maksetaan vuosittain noin 5,5 miljardia euroa. Työvoima- ja yrityspalveluihin on valtion vuoden 2018 talousarviossa varattu 598 miljoonaa euroa. Tähän nähden aktiivimenojen osuus on melko vaatimaton. Osatyökykyisten etuudet ja palvelut tulevat usealta taholta ilman kokonaisnäkemystä ja sen seurauksena riski väliinputoamiseen sekä etuuksien että palvelujen suhteen on suuri. Aktiivimallin myötä heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien tilanteet ovat nousseet päivänvaloon. Erityisiä haasteita aktiivisuusehdon täyttämisessä on henkilöillä, joilla on rajoittunut työkyky ja/tai työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ei ole tunnistettu.

Koko julkaisu luettavissa tämän linkin takaa
https://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3997-4